Pirita klooster (Tallinna)

 museo, koulu, rauniot, historiallinen, luostari, mielenkiintoinen paikka, concert hall (en), listattu rakennus, historical building (en), tourist attraction (en)

Piritan (Pyhän Birgitan ritarikunnan) luostarin rakentaminen aloitettiin vuonna 1417 Hinrich Swalbartin johdolla, joka on myös luostarirakennusten ja kirkon yleissuunnitelman arkkitehti. Liivinmaan ritarikunta lahjoitti luostarille tontin. Piritan luostari oli tuolloin Vanhan Liivinmaan suurin, ja sen kirkko, 1 360 neliömetrin pinta-alallaan, oli keskiaikaisen Viron suurin kirkkorakennus. Ensimmäiset neljä nunnaa saapuivat Piritaan jo vuonna 1412, ja luostarikirkko valmistui ja vihittiin käyttöön vuonna 1436. Birgitan ritarikunnan tunnusmerkki oli kaksoisluostarien muodostama kokonaisuus, mikä tarkoitti, että sekä munkit että nunnat saattoivat asua luostarissa, mutta he olivat tiukasti erillään toisistaan ​​eivätkä tavanneet toisiaan kasvotusten edes rukouksen tai jumalanpalveluksen aikana. Luostariseurakunnan hengellinen ihanne oli ensimmäinen Jerusalemin seurakunta, jossa Jeesuksen Kristuksen ja hänen 12 apostolinsa esimerkkiä seuraten oli 13 pappia ja 72 oppilasta, nunnien esimerkkinä Neitsyt Maria ja veljien esimerkkinä apostoli Pietari. Keskiajalla Pyhän Birgitan ritarikunnalla oli kymmeniä luostareita.Pyhän Birgitan säännön mukaan kaksoisluostarissa saattoi olla enintään 85 sisarta ja 25 veljeä (joista 13 oli pappeja, 4 diakoneja ja 8 maallikkoveljiä). Nunnat ja munkit sijaitsivat kirkkorakennuksen vastakkaisilla puolilla, mikä oli molemmille yhteinen alue. Sekä luostarin naisten että miesten luostarin keskellä oli suorakaiteen muotoinen sisäpiha, joka oli mietiskelyn paikka ja jonka ympärillä sijaitsivat asuinrakennukset. Sisäpihaa ympäröi ikuisuutta symboloiva "loppumaton polku" – suojatie, kokoontumis- ja kävelypaikka. Luostarikirkkoon oli erillinen sisäänkäynti miesten ja naisten käytävältä, ja veljillä ja sisarilla oli myös erilliset ja eristäytyneet rukouspaikat kirkossa.