Matosaari (Helsinki)
Finland /
Uusimaa /
Vantaa /
Helsinki
World
/ Finland
/ Uusimaa
/ Vantaa
Maailm / Suomi / Etelä-Suomen lääni / Itä-Uudenmaan maakunta /
mielenkiintoinen paikka
Lisää kategoria
Matosaari - Maskholmen - kuului Degerön kartanoon vuoteen 1798 asti, jolloin saari siirtyi silloin perustettuun Jollaksen kartanoon. Venäjän vallan aikana saari tuli osaksi rannikon puolustusta. Sen historia liittyi 1850-luvun puolivälissä käytyyn Krimin sotaan, jonka seurauksena Venäjä vahvisti Suomen rannikon puolustusta. Matosaaren puolustuspatterin suunnitelmat olivat vuosilta 1855-56. Patteri rakennettiin saaren itäreunalle ja se kuului Santahaminan patteriin. Tarkoituksena oli torjua mereltä tulevat hyökkäykset ja suojata Porvoon suunnan laivaliikennettä. Suunnitelmien mukaan patteri käsitti 12 ampuma-aukkoa, kuulien kuumennusuunin ja maakumpareiden sisälle rakennetut komentokorsun ja ruutikellarin.Patteria varten rakennettiin korkea maavalli rannan suuntaisesti ja sen päälle kivistä patterivarustus. Patteri oli miehitettynä vuoteen 1884, jolloin se lakkautettiin.
Matosaari muuttui saaresta niemeksi 1800-luvun lopulla, kun se yhdistettiin kannaksella mantereeseen. Saari siirtyi siviilikäyttöön. Matosaari lohkottiin 1886 omaksi tilakseen, Aaltola RN:o 1:19, joka myytiin maanmittari K.H. Lindhille. Hän rakennutti saaren pohjoispäähän hirsirakenteisen huvilan, joka on nykyään Helsingin meripelastusyhdistys ry:n käytössä. Saarelle rakennettiin erilaisia rakennuksia ja patteri sulautui osaksi luontoa ja puutarharakenteita. Matosaari muuttui puolustuspatterista huvilatontiksi.
Matosaarenniemen omisti varatuomari, konsuli Uno Björklund 1920-luvulla. Hän rakennutti niemeen komean huvilan, Villa Sommarron. Huvila rakennettiin patterilinjan ja kumpareen väliin, siten että rakentaminen toteutettiin osittaisena "rinneratkaisuna" puolustuspatterin kyljessä ja päällä. Kolmikerroksisen huvilan pohjakerros oli tiiltä ja verhottu lohkotuilla kivillä. Kaksi ylintä kerrosta olivat puurakenteiset ja rapatut. Rakennuksessa oli runsaasti eri ilmansuuntiin olevia parvekkeita ja terasseja. Saaren rantasauna, leikkimökki ja varasto/autotalli liittyvät Björklundin huvilan vaiheisiin ja ne rakennettiin todennäköisesti 1930-luvulla.
Puutarha-arkkitehti Paul Olsson (1890-1973) suunnitteli huvilan puutarhan 1928. Tällöin patterin luonnonkivimuurit ja muut rakenteet tulivat uudelleenkäytön kohteiksi. Puutarhan suunnitelmat on tallennettu Suomen rakennustaiteen museoon. Olsson loi Villa Sommarron ympärille merkittävän puutarhan, joka kuvasti ajan keskeisiä suunnittelutavoitteita ja oli toteutukseltaan korkeatasoinen. Hänen sommitelmassa lukuisat erilliset puutarha- ja maisematilat, terassit ja näkymät yhdistyivät rikkaaksi kokonaisuudeksi.
Rouva Lilly Björklund vuokrasi huvilan toimitusjohtajaAage Moustgaardille 1950-luvulla. Vuonna 1963 huvila tuhoutui rajussa tulipalossa täysin. Huvilan uudelleenrakentamiseksi tehtiin kahdet suunnitelmat, joista kumpaakaan ei toteutettu. Helsingin kaupunki osti tontin etuosto-oikeudella konsuli Björklundin tyttäreltä 1985.
Matosaaren tultua kaupungillealue oli ollut luonnontilassa. Kaupunki vuokrasi 1987 Matosaarenniemen Meripelastusyhdistykselle, joka pitää tukikohtaansa saaren puurakennuksissa.
www.hel.fi/kaumuseo/doc/Esit...040330.doc
Matosaari muuttui saaresta niemeksi 1800-luvun lopulla, kun se yhdistettiin kannaksella mantereeseen. Saari siirtyi siviilikäyttöön. Matosaari lohkottiin 1886 omaksi tilakseen, Aaltola RN:o 1:19, joka myytiin maanmittari K.H. Lindhille. Hän rakennutti saaren pohjoispäähän hirsirakenteisen huvilan, joka on nykyään Helsingin meripelastusyhdistys ry:n käytössä. Saarelle rakennettiin erilaisia rakennuksia ja patteri sulautui osaksi luontoa ja puutarharakenteita. Matosaari muuttui puolustuspatterista huvilatontiksi.
Matosaarenniemen omisti varatuomari, konsuli Uno Björklund 1920-luvulla. Hän rakennutti niemeen komean huvilan, Villa Sommarron. Huvila rakennettiin patterilinjan ja kumpareen väliin, siten että rakentaminen toteutettiin osittaisena "rinneratkaisuna" puolustuspatterin kyljessä ja päällä. Kolmikerroksisen huvilan pohjakerros oli tiiltä ja verhottu lohkotuilla kivillä. Kaksi ylintä kerrosta olivat puurakenteiset ja rapatut. Rakennuksessa oli runsaasti eri ilmansuuntiin olevia parvekkeita ja terasseja. Saaren rantasauna, leikkimökki ja varasto/autotalli liittyvät Björklundin huvilan vaiheisiin ja ne rakennettiin todennäköisesti 1930-luvulla.
Puutarha-arkkitehti Paul Olsson (1890-1973) suunnitteli huvilan puutarhan 1928. Tällöin patterin luonnonkivimuurit ja muut rakenteet tulivat uudelleenkäytön kohteiksi. Puutarhan suunnitelmat on tallennettu Suomen rakennustaiteen museoon. Olsson loi Villa Sommarron ympärille merkittävän puutarhan, joka kuvasti ajan keskeisiä suunnittelutavoitteita ja oli toteutukseltaan korkeatasoinen. Hänen sommitelmassa lukuisat erilliset puutarha- ja maisematilat, terassit ja näkymät yhdistyivät rikkaaksi kokonaisuudeksi.
Rouva Lilly Björklund vuokrasi huvilan toimitusjohtajaAage Moustgaardille 1950-luvulla. Vuonna 1963 huvila tuhoutui rajussa tulipalossa täysin. Huvilan uudelleenrakentamiseksi tehtiin kahdet suunnitelmat, joista kumpaakaan ei toteutettu. Helsingin kaupunki osti tontin etuosto-oikeudella konsuli Björklundin tyttäreltä 1985.
Matosaaren tultua kaupungillealue oli ollut luonnontilassa. Kaupunki vuokrasi 1987 Matosaarenniemen Meripelastusyhdistykselle, joka pitää tukikohtaansa saaren puurakennuksissa.
www.hel.fi/kaumuseo/doc/Esit...040330.doc
Lähistöllä sijaitsevat kaupungit:
Koordinaatit: 60°9'20"N 25°4'54"E
- Pikku-Mustasaari 5.8 km
- Kulosaaren kartanon alue 5.9 km
- Korkeasaari Zoo 6.2 km
- Myllypuron entinen ongelmajätekaatopaikka 7.2 km
- Nordsjön kartano 7.6 km
- Talvipuutarha, Helsingin Kaupunginpuutarha 9 km
- Vuosaaren tietunneli 10 km
- Seurasaari 12 km
- Siuntion Linna 45 km
- Suitian kartanon alue 50 km
- Isonhauenpuisto 0.7 km
- Kuunaripuisto 0.9 km
- Jollas 1 km
- Itäniityn laakson luonnonsuojelualue 1.1 km
- Repossaari 1.6 km
- Maanpuolustuskorkeakoulu "kadis" 1.6 km
- Aittasaari 1.7 km
- Santahamina 1.9 km
- Laajasalo 2.3 km
- Yliskylä 2.8 km