Patoniemen Sulkulinnake
Russia /
Leningrad /
Sosnovo /
World
/ Russia
/ Leningrad
/ Sosnovo
, 17 km keskustasta (Сосново)
Maailm / Venäjä / Leningradin alue
Toinen maailmansota, rauniot, linnoitus, pillbox (en)
Itä-Kannaksen pääpuolustusasema määritettiin jo vuonna 1919. Uhanalaisimmat Vuoksen-Suvannon -linjan ylimenokohdat todettiin olevan Oravanniemessä, Kiviniemessä, Sakkolassa ja Taipaleessa.
Patonimen sulkulinnake oli kaksikerroksinen. Yläkerroksessa sijaitsi tykit ja ampumatarvikkeet. Alakerroksessa oli majoitustilat sekä tykkien miehistölle että puolustukseen ryhmittyvän jalkaväkiyksikön konekiväärimiehistölle. Patoniemen tykkikorsuun sijoitettiin talvisodan alkaessa 4 57/26 Kaponier-tykkiä. Kahden tykin ampumasuunta oli itään ja kahden länteen.
Patoniemen linnakkeella talvisodassa palvellut vääpeli Heikki Karttunen kertoo, että neuvostojoukot räjäyttivät heti talvisodan jälkeen jo sodassakin pahoin vaurioituneen Patoniemen asemia. Räjäytystyötä täydennettiin vielä jatkosodan jälkeen. Neuvostojoukkojen räjäytysinto johtui siitä, että Taipaleen alueella koulutettiin pioneereja. Tämän vuoksi ovatkin miltei kaikki Taipaleen alueen taidolla tehdyt suomalaislinnoitteet nykyään raunioina.
Patoniemen alue on nykyään asumatonta. Lähin venäläisestä maastokartasta löytyvä nimi on Gustoi Les (tiheä metsikkö). Vanhalle sulkulinnakkeelle johtaa vaivoin maastoautolla ajettava tie. Paikka toimii nykyään kalastajien tukikohtana.Sieltä löytyy puurakenteinen maja, kalastusvarusteita ja savustusuuni.
Kalastajat ovat kutsumattomien vieraitten välttämiseksi murrostaneet alueelle johtavan tien monin paikoin puunrungoin, kivenlohkarein ja kaivannoin. Patoniemen kohdalla Suvannon ranta laskee jyrkästi toistakymmentä metriä. Rannan ja jyrkästi nousevan hiekkatöyrään väliin jää runsaan sadan metrin levyinen melko tasainen alue.
Patoniemen sulkulinnakkeella oli erillinen tykkibunkkeri, joka sijaitsi noin 100 metriä rannasta sekä lisäksi aivan Suvannon rannassa erillinen konekivääribunkkeri. Molemmat on räjäytetty. Konekivääribunkkeri on täysin murskana, suurempi ja lujempi tykkibunkkeri enemmän säilyneenä mutta kasaan romahtaneena. Osin säilyneen oviaukon teräksiset rautaovet ovat vääntyneinä paikallaan. Lujasta linnoitustyöstä kertovat betonimöhkäleet esiin törröttävine rautoineen. Aluskasvillisuutta tällä mäntyjä kasvavalla hiekkakankaalla ei paljoa ole. Niinpä ei ole vaikea huomata, että koko ranta-alue on täynnään suurempia ja pienempiä pommin- ja kranaatinkuoppia.
Tykkibunkkerin edestä hiekan seasta löytyy Kaponier-tykin jalustan osa. Bunkkerin suuaukon luota löytyy 57 mm:n tykin ammuksien runkoja ja sytyttimiä. Kasematin raunioissa on myös kaasuvalonheittimen ruostuneita osia ja räjähtänyt kaasupullo. Patoniemen sulkulinnakkeeseen tuli 23.2.1940 kaksi kahdeksan tuuman kranaatin täysosumaa. Tällöin tuhoutui kaksi tykkiä ja mm. myös mainittu kaasuvalonheitin.
Patonimen sulkulinnake oli kaksikerroksinen. Yläkerroksessa sijaitsi tykit ja ampumatarvikkeet. Alakerroksessa oli majoitustilat sekä tykkien miehistölle että puolustukseen ryhmittyvän jalkaväkiyksikön konekiväärimiehistölle. Patoniemen tykkikorsuun sijoitettiin talvisodan alkaessa 4 57/26 Kaponier-tykkiä. Kahden tykin ampumasuunta oli itään ja kahden länteen.
Patoniemen linnakkeella talvisodassa palvellut vääpeli Heikki Karttunen kertoo, että neuvostojoukot räjäyttivät heti talvisodan jälkeen jo sodassakin pahoin vaurioituneen Patoniemen asemia. Räjäytystyötä täydennettiin vielä jatkosodan jälkeen. Neuvostojoukkojen räjäytysinto johtui siitä, että Taipaleen alueella koulutettiin pioneereja. Tämän vuoksi ovatkin miltei kaikki Taipaleen alueen taidolla tehdyt suomalaislinnoitteet nykyään raunioina.
Patoniemen alue on nykyään asumatonta. Lähin venäläisestä maastokartasta löytyvä nimi on Gustoi Les (tiheä metsikkö). Vanhalle sulkulinnakkeelle johtaa vaivoin maastoautolla ajettava tie. Paikka toimii nykyään kalastajien tukikohtana.Sieltä löytyy puurakenteinen maja, kalastusvarusteita ja savustusuuni.
Kalastajat ovat kutsumattomien vieraitten välttämiseksi murrostaneet alueelle johtavan tien monin paikoin puunrungoin, kivenlohkarein ja kaivannoin. Patoniemen kohdalla Suvannon ranta laskee jyrkästi toistakymmentä metriä. Rannan ja jyrkästi nousevan hiekkatöyrään väliin jää runsaan sadan metrin levyinen melko tasainen alue.
Patoniemen sulkulinnakkeella oli erillinen tykkibunkkeri, joka sijaitsi noin 100 metriä rannasta sekä lisäksi aivan Suvannon rannassa erillinen konekivääribunkkeri. Molemmat on räjäytetty. Konekivääribunkkeri on täysin murskana, suurempi ja lujempi tykkibunkkeri enemmän säilyneenä mutta kasaan romahtaneena. Osin säilyneen oviaukon teräksiset rautaovet ovat vääntyneinä paikallaan. Lujasta linnoitustyöstä kertovat betonimöhkäleet esiin törröttävine rautoineen. Aluskasvillisuutta tällä mäntyjä kasvavalla hiekkakankaalla ei paljoa ole. Niinpä ei ole vaikea huomata, että koko ranta-alue on täynnään suurempia ja pienempiä pommin- ja kranaatinkuoppia.
Tykkibunkkerin edestä hiekan seasta löytyy Kaponier-tykin jalustan osa. Bunkkerin suuaukon luota löytyy 57 mm:n tykin ammuksien runkoja ja sytyttimiä. Kasematin raunioissa on myös kaasuvalonheittimen ruostuneita osia ja räjähtänyt kaasupullo. Patoniemen sulkulinnakkeeseen tuli 23.2.1940 kaksi kahdeksan tuuman kranaatin täysosumaa. Tällöin tuhoutui kaksi tykkiä ja mm. myös mainittu kaasuvalonheitin.
Lähistöllä sijaitsevat kaupungit:
Koordinaatit: 60°36'44"N 30°24'7"E
- Kekinniemen sulkulinnake 6.6 km
- Sa, Hoviniemen Sulkulinnake 16 km
- Kiviniemen Sulkulinnake 23 km
- Noisniemen Sulkulinnake 28 km
- Mustaniemi 40 km
- Kirvesmäki 2.1 km
- Terenttilän suo 2.8 km
- Veteläsuo 8.6 km
- Suvanto 10 km
- Ylläppäänlahti 11 km
- Iso Kurkisuo 12 km
- Metsäpirtti 12 km
- Ylläppäänniemi 15 km
- Rahkajärvi 16 km
- Yläjärvi 18 km