Kelisaari (Rautaveräjä)

 Toinen maailmansota, saari, rauniot, artillery (en)

Ven.: Остров Сухой (Ostrov Suhoj) or Остров Оборонный (Ostrov Oboronnij).
Kelisaaressa sijaitsee suomalaisten rakentamat Rautaveräjän Rannikkopatterin asemat.
Rautaveräjän patterialue sijaitsee Valamon pääsaaren kaakkoispuolen pikkusaarilla. Patteri on saanut komealta kalskahtavan nimensä pääsaaren kaakkoisosan suuren mäkialueen nimen mukaan. Itse tykkiasemat olivat Kelisaari-nimisellä saarella, ruokala sijaitsi pienellä Keittiösaarella, kasarmi ja asunnot lähinnä pääsaarta olevalla Emaljansaarella. Kelisaaresta kuljettiin jatkosodan aikana riippusiltaa pitkin Keittiösaareen.
Emaljansaarella oli ennen rannikkotykistön tuloa toiminut skiitta. Siihen kuului vuonna 1873 rakennettu puukirkko ja kaksi muuta rakennusta. Alueella oli myös luostarin kalasatama. Patterin rakentamisen aikoihin puukirkko purettiin ja muut rakennukset vuokrattiin puolustuslaitoksen käyttöön.
Rautaveräjän patterilla ei ensin ollut muuta rautaista kuin pelkkä nimi. Rykmentin raportti kesäkuulta 1919 kuvailee asioita: "Rautaveräjän patteri (Valamon) saaren eteläniemellä on varustettu kahdella 75 m/m laivatykillä ja hallitsee rintaman Valamon eteläpuolelta itään Iljinskinsaarelle. Itse saarella ei löydy asuntoa miehistölle, joka on sijoitettu munkkien omistamaan rakennukseen noin kilometrin päässä patterilta."
Rautaveräjän patteri sai varsinaisen taistelukalustonsa vuonna 1921. Pienet 75 millimetrin tykit siirrettiin Lahdenpohjaa suojaavalle Kelpän patterille. Rautaveräjä oli 1920-luvun puolivälistä alkaen vartiolinnake, jossa kantahenkilökuntaa edusti vain vartiopäällikkö. 1930-luvun puolivälistä alkaen Rautaveräjällä toimi merivartiolaitoksen merivartioasema.
Kelisaari on 500 metriä pitkä ja 250 metriä leveä. Saaressa olleeseen patteriin kuului 1930-luvulla betoninen Rikama-tyyppinen tulenjohtotorni, tiilestä tehty valonheitinasema, tiilinen betonikattoinen ammusvarasto sekä itse tykkiasemat. Talvisodan loppuun asti kalustona oli kaksi 6 tuuman Canet-tykkiä kivestä ja betonista valmistetuissa asemissa. Patterin pääampumasuunta oli suoraan etelään. Ampumasektori joko kahdella tai yhdellä tykillä oli runsaat 180 astetta. Ampuma-alapiirrosten mukaan patterilla ei ollut takasektoria yli luostarisaaren.
Jatkosodan aikana Rautaveräjällä oli ensin yksi 6 tuuman Canet-tykki. Helmikuussa 1942 patterille asennettiin kolme120 mm Vickers-laivatykkiä. Tykit oli sijoitettu kahteen kallioon louhittuun betonista valettuun pyöröasemaan. Toisessa asemassa oli kaksi tykkiä rinnakkain samalla lavetilla. Uusien kuuden tuuman tykkiasemien louhinta aloitettiin jatkosodan loppuvaiheessa.
Kelisaaren pohjois- ja keskiosa on puuston peittämä, eteläpäässä kasvaa kallionnotkelmissa pensaikkoa. Palon seurauksena saaressa kasvaa valtavasti suuria, kirkasvärisiä orvokkeja. Kaikki patteriin kuuluneet linnoitteet ovat ehjiä. Tykkiasemien pohjalta alkaa nousta koivunvesoja. Muilla saarilla olleet puurakennukset ovat sodan jälkeen palaneet.
Metsäpalot ovat tuttuja kaikille Laatokankävijöille. Matkailijaa tervehtivät siellä täällä alakuloiset saarien laet, joissa puut törröttävät harmaina rankoina kohti taivasta. Raikkaaseen ilmaan sekoittuu miltei aina vähän savun hajua. Joskus viikkojakin omia aikojaan kytevät metsäpalot saattavat levittää laajalle alueelle yhtenäisen savuverhon. Paikallisia asukkaita eivät metsäpalot murehduta. Nuotioita ei tavallisesti edes vaivauduta sammuttamaan.
Kelisaareen asti ei Valamossa kävijä pääse ilman venettä. Luostarissa vierailevat ryhmät voivat tiedustella venekuljetusta matkanjärjestäjältä tai paikan päällä oppailta.